28.10.12

persikkapoikia

Perjantaina TRD:n treeneissä oli vieraita. Niillä oli partoja ja viiksiä ja tosi ärsyttävät pelinumerot. Ne oli Suomen ensimmäisestä merby-joukkueesta ja ne vähän pelasi ja blokkasi meidän kanssa. Tai ei minun kanssa. Koska istuin reunalla migreenin jälkeisissä. Siellä tärisyttää, näkyy huonosti ja hyökii. Hirveen kivasti. Olin sitten siinä silleen, että kodak moment.










Niistä kuvista tuli mössöä. Mutta nuo viiksekkäät ja parrakkaat oli kyllä eteviä, vaikka suhtauduin ennen treenejä epäilyksellä niiden pyllyblokkaamiseen. Olin väärässä. Joulukuussa niillä on peli. Sinne. Sons of Peaches ftw.

hurraa, h.

2 comments:

Riina said...

Ei vaan voi mitään sille, että jotenkin samanaikaisesti itkettää, naurattaa, herkistyttää ja on ylpeä toisista, kun näkee noitten poikien pelaavan. Se on vaan jotenkin niin eri näköstä ku naisten pelaaminen, eikä oikein voi sanoa että paremmalla vai huonommalla tavalla. Ootan joulukuuta ihan tulessa.
Ai niin, paitsi että ite hyppään sillon noitten poikien saappaisiin, ja se luultavasti tulee vaan itkettämään.

h a n n a said...

tru that, on niin mehevää kun ne vetää niin täysiä. ja saatanan kovaa. mietin vaan kanssa sitä, että miks se näyttää erilaiselta. ehkä siks koska karvaset jalat?

mut iiiiik, voi hyvänenhyvänen, jännittää teidänkin puolesta! onneks jos alkaa itkettää, voi aina ottaa nopeen official timeoutin.