31.1.13

aika hiljasta

Sain sitten pintamurtuman polveen kun mätkähdin pari viikkoa sitten parkettiin treeneissä ja ne kirotut polvisuojat ennen niitä uusia polvisuojia (jotka saapuivat postissa seuraavana päivänä) päättivät väistyä sivuun. Oon vaihteeksi pois treeneistä tuntemattoman aikaa, koska tein itseeni vaihteeksi pikkuvian, johon ei auta kuin aika. Nämä sairaslomat on sellaista syvää jokea, että ei oikein jaksaisi, kun ei oikein muutenkaan jaksaisi. Kiristää. Siihen sitten vielä päälle se, että on tavallista enemmän aikaa huomata, ettei enää ole oikein aikaa mihinkään. Laiminlyön kilpaa ihmisiä ja asioita.

Toin tänään J:lle tämmöisen torstaiterveisenä, mutta koska torstai ei ole sen karkkipäivä, se ei ole syönyt tätä vielä. Voin siis jakaa torstaiterveisen kaikkien kanssa. Valoa päin! Kornisti nam!





Ehkä joskus vielä totun iltavuoroihin ja osaan suunnitella elämää vähän paremmin. Ja ehkä joskus vielä uskon, että eläkkeellekin voi jäädä. Ja siirtyä esim. vesijuoksuun. Paitsi sekään ei käy, koska atooppinen iho. "Tirsk".

No comments: